Talviliikuntapäivä Paloheinässä 26.2. – Taiviksen verkkolehti

Talviliikuntapäivä Paloheinässä 26.2.

Lähdimme neljän ysiluokkalaisen ryhmässä Paloheinään. Otimme eväät koululta ja astuimme tilausbussiin. Lähdimme noin kello 9.25 koululta ja saavuimme Paloheinään noin kello 9.45.

Paikalla oli todella paljon väkeä, ehkä jopa enemmän kuin viime kerralla. Tämä oli jo neljäs kertani koulun kanssa Paloheinässä ja valitettavasti myös viimeinen. Laitoimme sukset jalkaan ja sauvat käteen. Sitten vain hiihtämään.

Maisemat olivat kauniit: lumikerros peitti maan ja puiden oksat. Luonnon hiljaisuus oli mukavaa vaihtelua kaupungin hälinään ja melskeeseen. Myös hiihtolatu oli loistava: latureitillä vuorottelivat tasaisesti jyrkät nousut ja pitkät laskut. Päätimme yhdessä kulkea Paloheinän pisimmän, 7,5 kilometriä pitkän lenkin.

Hiihtäminen sujui hyvin, pientä hikoilua lukuun ottamatta. Suksissa oli paljon luistoa mutta tarpeeksi pitoa. Valitettavasti yhdellä ryhmämme jäsenistä ei kuitenkaan ollut pitoa suksissaan, minkä takia mäkiosuudet menivät tavallista hitaammin.

Retken loppuhuipennus oli Paloheinän huipulle kiipeäminen: Ylhäältä aukesi laajat näkymät: pystyimme näkemään muutamia pilvenpiirtäjiä ja toisenkin huipun, Malminkartanon huipun. Paras oli kuitenkin vielä edessä, nimittäin jyrkkä lasku takaisin maan pinnalle. Vauhti oli huima, ehkä noin 20–25 kilometriä tunnissa.

Lopuksi pitkän lenkin jälkeen päätimme pitää lounastauon. Söimme koulun tarjoamat ruisleivät ja jogurtit ja joimme pillimehut. Ja kuten aina aiemmillakin Paloheinä-retkillä, pistäydyimme kahvilassa syömässä berliininmunkit. Hieno lopetus retkelle, eikö?

Sitten lähdimme noin kello 12.15 takaisin koululle ja saavuttuamme sinne noin kello 12.40, lähdimme kotiin. Päivä oli ollut mukava meille kaikille. Mutta nyt piti päästä kotiin suihkuun. Hiki alkoi tuoksua jo voimakkaasti.

– Markus 9B